tiistai 11. elokuuta 2015

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Hellurei, viimeiset pari viikkoa olen ottanut todella rennosti. Tietenkin perimmäisenä syynä siihen on kaksi viikkoa sitten suoritettu leikkaus, mutta muutenkin olen nauttinut elämästä sen enempää stressaamatta.

Viime viikolla molemmat lapset aloittivat hoidossa, joten minulle jää päivät aikaa puuhailla omiani. Olin suunnitellut, että alkaisin käydä aamulenkeillä aina poikien hoitoon viemisen jälkeen, mutta pakko myöntää että tänäkin aamuna olin niin väsynyt että kävelin suorinta tietä kotiin aamupalan ääreen. Olen nauttinut ihan todella paljon, kun kerrankin kalenteri on tyhjää täynnä ja saan olla ihan itsekseni. Vielä on kuitenkin nelisen viikkoa lomaa jäljellä enkä halua viettää sitä pelkästään sohvan pohjalla makoillen, joten tänään kaivan itsestäni sisäisen remontti-reiskan ja alan hiomaan makuuhuoneen ikkunanpokia. En ole ehkä maininnut, mutta meillä on koko ajan remontti käynnissä, tällä hetkellä yläkerrassa. Tavoitteena on saada yläkerta valmiiksi minun lomani aikani.

Viime torstaina kävin Tampereella, jälkitarkastuksen lisäksi kävin moikkaamassa valmentajaa ja näyttämässä "kuntoani". Kroppahan on vielä aika lailla turvoksissa, mutta menee koko ajan parempaan päin. Sain luvan aloittaa kunnon hikilenkit, mutta katsoimme parhaaksi siirtää salitreenien aloitusta vielä parilla viikolla. Minulla ei itse asiassa ole tällä hetkellä mitään voimassa olevaa salijäsenyyttä, joten tämä salitauko tulikin ihan hyvään saumaan. Nyt kun ilmatkin sallivat, niin mikäs sen parempaa kuin lenkkeillä raikkaassa ulkoilmassa. Ajattelin tänään myös ottaa nilkkapainot mukaan, jotta saan lenkin rasittavuutta korkeammaksi.





Koska salitauosta tulee suunniteltua pidempi ja näin ollen kulutuskin on pienempää, ei odottamaani ruoan lisäystä vielä tapahtunut. Eipä siinä olisikaan mitään järkeä tässä tilanteessa, miksi lisätä ruokaa jos sille ei ole mitään perusteita. Teemme muutoksia ruokavalioon kunhan olen kunnolla päässyt kovien salitreenien pariin, eli parin kuukauden kuluttua. Kuulostaa muuten todella pitkältä ajalta, mutta sitähän se tulee jatkossakin olemaan, niin tehdään kuin valmentaja sanoo. Ei auta itkut ja niinkuin olen aiemminkin sanonut niin ruokavalioni on kyllä aiempiin ruokkiksiin verrattuna todella runsas ja valinnanvaraa aterioiden suhteen on.




Viikonloppuna lähdettiin koko perheen voimin Kuopioon juhlimaan kummipojan synttäreitä. Itsestäni ei taaskaan yllätysyllätys ole kuvia, mutta muutaman kuvan älysin tarjoiluista räpsiä! Synttäreiden jälkeen lähdettiin vielä kyläilemään toisaalle ja tultiin kotiin vasta illasta. En tietenkään ollut varautunut näin pitkään reissuun, joten mukanani oli vain QuestBareista kyhäämäni välipalakeksit. Siinä sitten vedin pienet raivarit miehelle että mitäs nyt. Kekkasin, että monissa kaupoissahan on nykyisin salaattibaareja, joista saa hyvin tehtyä omaan ruokavalioon sopivan salaatin. Harmikseni tällaista mahdollisuutta ei kaupasta löytynyt, joten nappasin korvikkeeksi pari patukkaa ja paprikan jotka sitten tyytyväisenä natustelin seuraavassa kyläpaikassa.









Ei muuten tehnyt edes tiukkaa olla juhlissa omilla eväillä, ainoastaan kakkua olisi tehnyt mieli maistaa. Sen huomaa miten entinen sokeririippuvainen meinaa välillä nostaa päätään, mutta silloin on vain parempi pysyä tiukkana. Nyt taidan lähteä remonttihommiin ja ennen lasten hakua vielä lenkille tuonne auringonpaisteeseen. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

2 kommenttia:

  1. Aina kannattaa varautua eväisiin matkalla. Mikään ole kamalampaa kuin venynyt ruoka-aika. Itse olen ainakin aivan monsteri nälän yllättäessä. :-)

    Sokerin himo yllättää aina välillä. Itse en ole syönyt karkkia neljään vuoteen eikä tee mieli, mutta sokeripitoista syötävää kyllä välillä himoitsen. Esim cookies-keksejä, noita pirun keksintöjä. :-)

    Tsemppiä lenkeille, kannattaa nyt nauttia ihanista aamuista. Kohta ehkä taas sataa. :-)

    http://heromakesit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Propsit pitkästä karkkilakosta! Vaikka entiseen verrattuna herkuttelen nykyään todella harvoin, niin uskon että kun seuraavan kerran saan vapaasyöntipäivän niin vähän suklaata on kyllä päästävä maistamaan. :D
      Totta myös tuo ennakointi, aina pitäisi olla jotain hätävaraevästä mukana, tai varasuunnitelma että mistä saa ruokaa jos reissu venähtääkin. :)

      Poista