keskiviikko 19. elokuuta 2015

Hormonikierukka mielialanvaihteluiden syynä?

Varoitus! Teksti sisältää suoraa pohdintaa naistenvaivoista ja hormoniehkäisystä. 


Alkuviikko on mennyt aika ristiriitaisissa tunnelmissa. Kävin aiemmin kahdessa eri työhaastattelussa. Olin jo innoissani siitä mahdollisuudesta, että pääsisin tekemään oman alan töitä ja opiskelemaan tutkinnon siinä sivussa. Maanantaina sain kuitenkin ensimmäisen "hylkäysviestin" ja eilen toisen. Nyt osaan jo nähdä asian valoisan puolen, mullahan on oikeastaan asiat aika hyvin! Mikäli oisin päässyt kokopäivätöihin niin työt plus koulu olisi vienyt suuren osan mun päivästä. Aikuisopiskelijana mulle jää luultavasti himpun verran enemmän vapaa-aikaa eikä rahallisestikaan tule tekemään tiukkaa kun pääsen suorittamaan opintoni työmarkkinatuella normaalin opintotuen sijaan.

Se mikä mua kuitenkin mietityttää tässä kaikessa, on mun suhtautuminen näihin hylkäyksiin. Kun eilen iltapäivällä sain viestin toisesta työpaikasta, reagoin todella voimakkaasti. Olin juuri kaupassa ja aloin vain viskomaan tavaroita ostoskärryyn raivon vallassa, näytin varmaan ihan mielipuolelta. :D Kiukuttelu jatkui myös kotona ja valitettavasti siitä saivat osansa myös niin mies kuin lapsetkin. Kun koko päivän olin ollut känkkäränkkä niin mies tuli kysymään onkohan mulla kenties kuukautiset. Ja kyllä, seuraavalla vessakäynnillä totesin asian olevan näin. Kahden viikon tauon jälkeen mulla oli TAAS kuukautiset.




Toki hormonikierukasta johtuen vuoto on vähäisempää kuin normaalisti kuukautisten aikaan, mutta se miltä en kierukankaan aikana säästy on mielialanvaihtelut. Tähän kun yhdistetään nämä "kuukautiset" jopa viikon välein, niin siinä on yhden henkilön saippuaoopperaa kerrakseen. Mulle laitettiin hormonikierukka noin vuosi sitten ja tänä aikana mulla ei ole ollut yksiäkään normaaleja kuukautisia (mikä on tietenkin hyvä juttu), mutta tiputteluvuodoista olen saanut kärsiä yhden-kolmen viikon välein koko tämän ajan.





Nyt tulin siihen tulokseen että tämä saa riittää. Tänään varaan ajan kierukan poistoon ja koitan elämää kokonaan ilman hormonaalista ehkäisyä. Ajatus runsaista kuukautisista ei ole kovin kiehtova, mutta mieluummin ne kuin koko ajan heittelevät mielialat.


Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia ehkäisymuotoja teillä on ja oletteko huomanneet niiden vaikutuksen mielialaan? Jännityksellä odotan jääkö itsellä itkupotkuraivarit nyt historiaan vai tuleeko musta entistä kauheampi drama queen. :D

tiistai 11. elokuuta 2015

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Hellurei, viimeiset pari viikkoa olen ottanut todella rennosti. Tietenkin perimmäisenä syynä siihen on kaksi viikkoa sitten suoritettu leikkaus, mutta muutenkin olen nauttinut elämästä sen enempää stressaamatta.

Viime viikolla molemmat lapset aloittivat hoidossa, joten minulle jää päivät aikaa puuhailla omiani. Olin suunnitellut, että alkaisin käydä aamulenkeillä aina poikien hoitoon viemisen jälkeen, mutta pakko myöntää että tänäkin aamuna olin niin väsynyt että kävelin suorinta tietä kotiin aamupalan ääreen. Olen nauttinut ihan todella paljon, kun kerrankin kalenteri on tyhjää täynnä ja saan olla ihan itsekseni. Vielä on kuitenkin nelisen viikkoa lomaa jäljellä enkä halua viettää sitä pelkästään sohvan pohjalla makoillen, joten tänään kaivan itsestäni sisäisen remontti-reiskan ja alan hiomaan makuuhuoneen ikkunanpokia. En ole ehkä maininnut, mutta meillä on koko ajan remontti käynnissä, tällä hetkellä yläkerrassa. Tavoitteena on saada yläkerta valmiiksi minun lomani aikani.

Viime torstaina kävin Tampereella, jälkitarkastuksen lisäksi kävin moikkaamassa valmentajaa ja näyttämässä "kuntoani". Kroppahan on vielä aika lailla turvoksissa, mutta menee koko ajan parempaan päin. Sain luvan aloittaa kunnon hikilenkit, mutta katsoimme parhaaksi siirtää salitreenien aloitusta vielä parilla viikolla. Minulla ei itse asiassa ole tällä hetkellä mitään voimassa olevaa salijäsenyyttä, joten tämä salitauko tulikin ihan hyvään saumaan. Nyt kun ilmatkin sallivat, niin mikäs sen parempaa kuin lenkkeillä raikkaassa ulkoilmassa. Ajattelin tänään myös ottaa nilkkapainot mukaan, jotta saan lenkin rasittavuutta korkeammaksi.





Koska salitauosta tulee suunniteltua pidempi ja näin ollen kulutuskin on pienempää, ei odottamaani ruoan lisäystä vielä tapahtunut. Eipä siinä olisikaan mitään järkeä tässä tilanteessa, miksi lisätä ruokaa jos sille ei ole mitään perusteita. Teemme muutoksia ruokavalioon kunhan olen kunnolla päässyt kovien salitreenien pariin, eli parin kuukauden kuluttua. Kuulostaa muuten todella pitkältä ajalta, mutta sitähän se tulee jatkossakin olemaan, niin tehdään kuin valmentaja sanoo. Ei auta itkut ja niinkuin olen aiemminkin sanonut niin ruokavalioni on kyllä aiempiin ruokkiksiin verrattuna todella runsas ja valinnanvaraa aterioiden suhteen on.




Viikonloppuna lähdettiin koko perheen voimin Kuopioon juhlimaan kummipojan synttäreitä. Itsestäni ei taaskaan yllätysyllätys ole kuvia, mutta muutaman kuvan älysin tarjoiluista räpsiä! Synttäreiden jälkeen lähdettiin vielä kyläilemään toisaalle ja tultiin kotiin vasta illasta. En tietenkään ollut varautunut näin pitkään reissuun, joten mukanani oli vain QuestBareista kyhäämäni välipalakeksit. Siinä sitten vedin pienet raivarit miehelle että mitäs nyt. Kekkasin, että monissa kaupoissahan on nykyisin salaattibaareja, joista saa hyvin tehtyä omaan ruokavalioon sopivan salaatin. Harmikseni tällaista mahdollisuutta ei kaupasta löytynyt, joten nappasin korvikkeeksi pari patukkaa ja paprikan jotka sitten tyytyväisenä natustelin seuraavassa kyläpaikassa.









Ei muuten tehnyt edes tiukkaa olla juhlissa omilla eväillä, ainoastaan kakkua olisi tehnyt mieli maistaa. Sen huomaa miten entinen sokeririippuvainen meinaa välillä nostaa päätään, mutta silloin on vain parempi pysyä tiukkana. Nyt taidan lähteä remonttihommiin ja ennen lasten hakua vielä lenkille tuonne auringonpaisteeseen. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

maanantai 3. elokuuta 2015

Arvonnan voittaja

Viime viikolla järjestin arvonnan blogin ensimmäisten synttäreiden kunniaksi. Palkintona oli 20 euron lahjakortti haluamaansa nettikauppaan.

Arvonnassa onni suosi nimimerkkiä Satu K! Onnittelut voittajalle! Sinuun ollaan sähköpostitse yhteydessä lahjakortin toimittamisen merkeissä.



Loppuun haluaisin pistää vielä voittajan kommentin, joka antoi itselle ajattelun aihetta.

"Sen halusin sanoa, että se psyykkinen työ/muutos onkin monesti se isoin asia elämäntapamuutoksissa, niin tuntuu että ainakin itsellä on ollut vaikka toki muutosta tullut ulkoisestikkin. Parempi onkin edetä pienin askelin, uskon että sitä kautta saavuttaakin pysyvämpiä tuloksia. Toiveita, hmmm.. Oikeastaan se rehellisyys, niinkuin ollut tähänkin asti. Siis blogitekstejä kirjoittaessa. Vaikka lisää tekstiä juurikin psyykkisestä muutoksesta?
Mutta se arvonta, Sportlife nutritionin lahjakortti vois olla ihan jees. Yhteystiedot löytyy blogista.
Ihanaa kesänjatkoa ja tsemppiä tulevaan :-)"


Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tuskastellut miksi tämä kroppa muokkautuu niin hitaasti. Ja etenkin nyt leikkauksen jälkeen kuntohan on mennyt vain takapakkia, kun kehossa on yhä monta kiloa ylimääräistä nestettä. Vaikka tajuan, etteivät kaikki tulleet kilot voi olla millään läskiä, niin vuosi sitten olisin varmasti tässä tilanteessa alkanut syömään kahta kauheammin. "Koska vaaka näyttää nyt tuollaisia lukemia, niin ihan sama alkaa syödä sitä mitä haluaa." Kotiin palattuani tartuin kuitenkin herkkujen sijasta paistinpannuun ja paistoin itselleni iltapalaksi munakkaan. Ja samalla linjalla on jatkettu. Luulin että tämä toipilasaika olisi itselle vaikeaa, kun ei pääse treenaamaan ja silti pitää syödä kurinalaisesti. (Missä ne mun lohtusuklaat on??) Mutta yllätyksekseni yiikko on mennyt ilman sen suurempia kriisejä, terveellinen ruokavalio tulee jo vanhasta tottumuksesta ja ajoittaiset herkuttelut eivät tätä venettä kaada. Aika jees fiilis!


Kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille ja erityiskiitos hyvistä postaustoiveista! :)



lauantai 1. elokuuta 2015

Leikkauskertomus: Silikonit Tallinnassa

Reilu kuukausi sitten kävin konsultaatiossa rintojen suurennusta varten Diamond Clinicilla Tampereella. Konsultaatiossa sain tutustua eri implanttimalleihin ja sain myös alustavan arvion tulevan implantin koosta. Minulle kerrottiin leikkaukseen valmistautumisesta, sen kulusta sekä leikkauksen jälkeisistä hoito-ohjeista ja sain ohjeet kirjallisena kotiin mukaan. Samalla kertaa varasimme myös leikkausajan neljän viikon päähän.

Nyt kun leikkauksesta on kulunut kolme päivää, ajattelin kirjoittaa pientä kertomusta leikkausreissustani Tallinnaan.


Keskiviikko 29.7.2015

5.30 Hyppään junaan määränpäänä Helsinki. Minut on ohjeistettu syömään viimeisen kerran kolme tuntia ennen laivan lähtöä, joten alkumatka kuluukin aamupalasta nauttien. Yhdeksän maissa saavun Helsinkiin ja alan suunnistaa kohti Katajanokan terminaalia. Minulla ei tosin ole mitään hajua terminaalin sijainnista, joten kävelen koko matkan puhelin kädessä navigaattorin avustuksella. :D 

10.30 Laiva lähtee kohti Tallinnaa. Menomatkalle minulla ei ole hyttiä, joten käyn aikani kuluksi kiertelemässä kaupoissa ja ostan itselleni suklaalevyn hätävaraevääksi sairaalaan. Loppuajan istuskelen laivan pääaulassa ja kulutan aikaani näpyttelemällä puhelinta. Yhden jälkeen laiva saapuu Tallinnaan ja terminaalissa ystävällinen naishenkilö ottaa minut ja toisen leikkaukseen tulijan vastaan ja ohjaa meidät taksiin.

14.00 Saavumme sairaalaan. Heti sairaalaan päästyämme vaihdamme huonekaverini kanssa  sairaalavaatteet päälle ja täytämme muutaman paperin leikkausta koskien. Myös kirurgi Jaan Troost käy tapaamassa meitä ja piirtää "leikkausviivat" rintakehään. 



16.00 Siirryn leikkaussaliin. Nousen leikkauspöydälle ja hoitajat alkavat heti valmistella minua leikkausta varten. Nukutuslääkäri laittaa tipan käteeni ja yhtäkkiä päässäni alkaa pyöriä ja silmissä näkyä tähtiä. Seuraavan kerran silmät avatessa olenkin jo heräämössä. Alkuun en älyä että leikkaus on jo ohi ja kokeilen rintojani. Hitsi vie nehän ovat isot! :D Hoitaja käy kysymässä vointiani ja tokkuraisena saan vastattua ainoastaan "nälkä". Jatkan torkkumista ja alan haaveilla laukussani odottavasta suklaalevystä.

18.00 Hoitaja tuo minulle juotavaa, kahdentoista tunnin jälkeen jano on jo kova! Minut viedään pyörätuolilla takaisin huoneeseeni ja saan lämpimän aterian. Ruoan jälkeen minua alkaa taas väsyttää ja nukun pari tuntia.



21.00 Herään ja minulla on taas nälkä. Kaivan suklaan laukustani ja syön siitä suurimman osan. Illalla saamme vielä kipupiikit, kipulääkettä ja nukahtamislääkkeet. Yö meneekin ilman sen suurempia kipuja, ainoastaan sängystä nouseminen tai makuulle meneminen tuottaa vaikeuksia.



Torstai 30.7.2015

7.30 Hoitaja herättää ja saamme aamupalan sekä kipulääkettä. Leikkauksen jälkeen laitetut siteet otetaan pois ja käyn suihkussa, jonka jälkeen hoitaja auttaa laittamaan erityiset leikkauspotilaille suunnitellut rintaliivit päälle. Kirurgi käy vielä tarkistuskäynnillä ja saamme huonekaverini kanssa luvan lähteä kotimatkalle. Ennen laivalle lähtöä käymme vielä ostoksilla sairaalan apteekissa, sillä haavanhoitotarvikkeet ovat paljon halvempia Virossa kuin Suomessa. Saamme kyydin terminaaliin ja alamme odotella laivaan pääsyä.

10.30 Paluumatkaa varten meille on varattu laivasta omat hytit. Viemme tavarat hytteihimme, jonka jälkeen suuntaamme Buffet-aamupalalle. Buffetissa villiinnyn täysin, suusta menee alas salaattia, raejuustoa, paistettuja perunoita, riisipiirakoita munavoilla, sämpylä, hedelmäsalaattia jogurtilla ja myslillä sekä kahvia ja marjapiirakkaa. Tuon jälkeen on maha täynnä ja energiaa vaikka muille jakaa! Ruokailun jälkeen jatkamme katsastamaan laivan myymälätarjonnan. Itse ostan tuliaiksi pari levyä suklaata sekä leluja. Paluumatka kestää vain kaksi tuntia ja aika kuluu niin nopeasti, ettemme ehdi viettää aikaa hyteissämme kuin viitisen minuuttia. On kuitenkin mukava, että olon ollessa huonompi olisi mahdollisuus mennä rauhassa lepäämään.



12.30 Laiva saapuu Helsinkiin ja hyppäämme ratikkaan. Ennen junan lähtöä kierrämme vielä parit kaupat ja käymme ostamassa matkaevästä. Kotimatka taittuu mukavasti Ekstra-luokassa, jossa on tilavampaa ja ilmaista luettavaa sekä kahvia tarjolla. Puoli seitsemän maissa juna on Pieksämäellä ja mies tulee hakemaan minua juna-asemalta. 


Leikkauksessa minulle laitettiin pyöreät Nagorin Impleo implantit kooltaan 300 ml. Alunperin oli suunniteltu, että implantti laitetaan lihaksen päälle, mutta heti minut nähtyään kirurgi totesi että hän ei suosittele sitä oman rintakudokseni vähyyden takia. Näin ollen proteesi asetettiin yläosastaan rintalihaksen alle, jolloin rinnat näyttävät paljon luonnollisemmilta vähäisemmilläkin rasvoilla. Tämän hetkiset liivini ovat kokoa 80C, mutta koko tulee varmasti tuosta vielä hieman pienenemään.

 

Yleisin kysymys mitä minulta kysytään leikkaukseen liittyen, on se paljonko tämä kaikki tuli maksamaan.

Rintojen suurennus               3600 €
Verikokeet                             50 €
Rintojen ultraääni                 150 €
Junamatkat Pmk-Hel-Pmk      50 €

Yhteensä                               3850 € 


Vinkkinä leikkaukseen meneville voisin sanoa, että ota mukaan niin vähän tavaroita kuin mahdollista! Laukkuun olisi kuitenkin hyvä mahduttaa a) jotain lukemista ja b) terveellistä naposteltavaa. 


Kaksi ensimmäistä päivää leikkauksen jälkeen rinnat (etenkin rintalihakset) olivat suhteellisen kipeät ja ovat tietysti edelleen. Pahinta on makuulle meno ja makuulta nouseminen, kotona olenkin viettänyt yöni sohvalla jotta ylös nouseminen on vaivattomampaa. Tänään en tarvinnut päivällä kipulääkettä enää ollenkaan, mutta yötä vasten aion sitä ottaa varmuuden vuoksi. Kipuja pahemmaksi leikkauksen jälkitilaksi onkin osoittautunut turvotus. Tänään päivällä vaa'alla käydessäni lukema oli kahdeksan kiloa enemmän kuin ennen leikkausta! Toki söin parin päivän ajan ruokavalion ohi, mutta itse leikkauskin on kerryttänyt nesteitä kroppaan runsaalla kädellä. Rinnat tuntuvat aivan kuin ne olisivat täynnä maitoa ja maha on kuin vuosi sitten synnytyksen jälkeen. Nyt ei auta muuta kuin juoda paljon vettä ja pitäytyä ruokavaliossa. Olen myös tehnyt kevyitä kävely"lenkkejä", ihan vain sen takia että saisin raitista ilmaa ja kroppakin lähtisi toimimaan parin päivän sängyssä makoilun jälkeen.



Minulla olisi ollut Miss Power Truck-kisat viikon päästä, mutta turvotuksen takia peruin osallistumiseni kyseisiin kisoihin. Ja varmasti muutenkin on hyvä antaa kehon levätä rauhassa pari viikkoa kun siihen kerrankin on mahdollisuus.

 Ensi viikolla minulla on aika jälkitarkastukseen ja tikkien solmujen poistoon. Samalla käyn treffaamassa myös valmentajaa. En odota kovin innoissani kommenttia tämän hetkisestä kunnostani, sillä tiedän että leikkauksesta huolimatta olisin voinut syödä terveellisemmin. (Ruokavaliosta lipsuminen kun ei jäänyt vain yhteen suklaalevyyn ja buffet-aamiaiseen). Toivotaan kuitenkin että pahimmat turvotukset ovat kerenneet torstaihin mennessä lähteä. Odotan myös innolla jatkosuunnitelmia, eli montako viikkoa pitää odottaa kunnes treenit tulevat ajankohtaisiksi ja nostetaanko sitten mahdollisesti myös ruoan määrää.

P.S. Vielä on aikaa osallistua blogin synttäriarvontaan TÄÄLLÄ. Palkintona 20 euron lahjakortti valitsemaasi nettikauppaan!