keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Blogi 1 vuotta (+ARVONTA!)

"Tämä on päiväkirja matkasta kohti unelmieni vartaloa. Tänne tulen päivittämään dieettikuulumisia ja listaamaan viikon liikuntasuorituksia. Toivottavasti pääsen kertomaan myös edistymisistä kropparemontin saralla!"

Näillä sanoin aloitin ensimmäisen blogikirjoitukseni tasan vuosi sitten. Kulunut vuosi on ollut ehkä opettavaisin tähän astisen elämäni aikana. Paljon on opittu ja paljon on vielä opittavaa, niin itsestä kuin treenaamisenkin saralta. 

Vuosi sitten mutakakut vaihtuivat kanaan ja kasviksiin. Välillä on kuitenkin tullut myös niitä alamäkiä ja vanhat tavat ovat meinanneet ottaa vallan. Aina niistä huonoista päivistä on kuitenkin selvitty ja pienin askelin on edetty kohti sitä unelmien vartaloa.

Kropparemonttini ei ole todellakaan mennyt oppikirjojen mukaan, mutta tärkeintä on, että muutosta on tullut joka tapauksessa. Suurin muutos onkin varmasti tapahtunut pään sisällä! 



heinäkuu 2014 (71 kg) - heinäkuu 2015 (61 kg)


Synttäreiden kunniaksi haluaisinkin järjestää blogin historian ensimmäisen arvonnan! Palkintona on 20 euron lahjakortti valitsemaasi nettikauppaan.

Osallistumisohjeet:

1. Kerro missä nettikaupassa ja mihin tuotteeseen tuon lahjakortin käyttäisit. Jätä kommenttikenttään myös sähköpostiosoitteesi, jotta voiton osuessa kohdalle saan sinuun yhteyden. 
2. Mikäli haluat tuplata voittomahdollisuutesi, klikkaa itsesi blogin lukijaksi (mikäli et sitä jo ole) ja mainitse tästä kommenttikentässä. Kerro myös mikä on ollut kuluneen vuoden mielenkiintoisin postaus ja/tai mistä haluaisit minun jatkossa kirjoittavan.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 2.8.2015 klo 24 saakka. Suoritan arvonnan maanantaina 3.8.2015, jonka jälkeen julkistan voittajan blogissani.

Onnea arvontaan! :)

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Totuus tulevasta leikkauksestani

Olen blogissa jo maininnutkin "pienimuotoisesta leikkauksesta" joka minulla on edessä heinäkuun lopulla. Missään vaiheessa en ole kuitenkaan asiaa sen enempää avannut mikä toimenpide on kyseessä. Nyt kun leikkaukseen on enää alle viikko aikaa, ajattelin sen tehdä.

Olen menossa ottamaan silikonit.

Kyllä, ne "jokaisen bikini fitness-tytön vakiovarusteet"! Aina minua on kutkuttanut ajatus silikonien ottamisesta, mutta se on jäänyt vain ajatuksen tasolle ja hyvä niin. En halua edes ajatella, millaiset pallot minulla olisi tällä hetkellä, jos olisin käynyt ottamassa lisätäytettä kun painoin kaksikymmentä kiloa enemmän.. Mutta kun vuosi sitten päätin laittaa elämäntavat remonttiin, päätin samalla että jos rintani radikaalisti pienenevät niin projektin lopuksi otan silikonit itselleni palkintona muutoksesta. Toki kehonmuokkaus jatkuu edelleen, mutta päädyttiin valmentajan kanssa siihen tulokseen että jos joka tapauksessa leikkaus on tulossa niin miksei tehdä sitä jo ennen ensimmäisiä kisoja.

Kaikkein parhaimmassa tapauksessa en joudu olemaan poissa treeneistä kuin kaksi viikkoa, jonka jälkeen voin aloittaa kevyet aerobiset sekä salitreenit painopakkalaitteilla. Nyt siirsimmekin tarkoituksella kevennetyn viikon pitämistä ja tämä viimeinenkin viikko treenataan vielä kovaa, jotta tuo kahden viikon pakkolepo tulee aivan tarpeeseen. Ja toki vuodelevossa ei tarvitse leikkauksen jälkeenkään olla, vaan kevyttä kävelyä saa tehdä kunhan siitä ei tule hiki.




Siinäpä tän hetkistä tilannetta. Mulla on aina ollut todella suuri rintakehä, siinä missä toisilla on rintaliivien ympärys 65 niin mulla se on aina ollut 85. Tuohon kun vielä lisää A-kupin rinnat, niin voin kertoa että siitä on naisellisuus kaukana. Kävin tulevaa leikkausta varten rintojen ultraäänessä, jossa lääkäri ihmetteli kuinka sydämen sykekin erottui ultratessa. Yleensä kuulemma rinnoissa on sen verran rasvaa ettei tämä ole mahdollista, mutta ei vaan meikäläisellä. :D

Mulla on ollut sen verran kiireitä viime viikkoina, etten ole kerennyt leikkausta juuri jännittää. Olisi kuitenkin kiva kuulla kokemuksia kohtalotovereilta; miten teillä leikkaus on sujunut ja kuinka pitkään on mennyt että olette pystyneet elämään taas normaalia elämää?

Ja kaikille kauhistelijoille (äidille) tiedoksi, rinnoista tulee ihan pienet ja sievät eikä mitkään megapallot. Toki alkuun on turvotusta, mutta lopullinen kuppikoko tulee olemaan samaa luokkaa mitä se on joskus aiemminkin ollut.




keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Hyvästit aamutreeneille

Onko mitään sen parempaa, kuin startata aamu salitreenien parissa? Ei minusta! (Jos nyt pitkään nukkumista ei lasketa mukaan.)

Tähän asti arkeni on muodostunut siitä, että olen herännyt aamuisin seitsemän maissa, syönyt aamupalaa yhdessä lasten kanssa ja tämän jälkeen lähtenyt salille. Treenien ajan ukki on hoitanut lapsia ja itse olen palannut kotiin lounasaikaan mennessä.



Kuva: Vesa Lýra

Nyt meidän arkeen on kuitenkin tulossa muutos, kun syyskuussa palaan takaisin koulunpenkille. Eniten minua ei suinkaan huolestuta miten lapset pärjäävät hoidossa, vaan se, että miten minun aamutreenieni nyt käy. :D Pohdinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että koska kaikki paikalliset kuntosalit aukeavat vasta kuudelta ja sekä lasten hoito että kouluni alkaa jo kahdeksalta, saavat aamutreenit jäädä. Jatkossa tulenkin käymään salilla iltapäivisin heti koulusta päästyäni.

Hieman jännittää miten mahdun treenaamaan pahimpaan ruuhka-aikaan, varsinkin kun olen vaihtamassa vakkarisaliani pienemmälle "äijäsalille". Vaatii myös kovaa tsemppaamista itseltä lähteä salille juuri silloin, kuin vireystasot ovat alimmillaan (itselläni se on juuri iltapäivisin). Mutta eiköhän tähän uuteenkiin rytmiin vielä totu ja onneksi tuohon vireystason nostamiseen auttaa latausjuoma. Sportlifen Kerosenea olen käyttänyt jo nyt aina silloin tällöin, kun tuntuu että kotisohva kutsuisi enemmän kuin kuntosalilla hikoilu. Jos et ole ennen kokeillut latausjuomaa niin suosittelen lämpimästi, itselläni ainakin tepsii takuuvarmasti!



Olisi mielenkiintoista kuulla, mihin aikaan te lukijat oikein käytte treenaamassa? :) Itse olen ehdoton aamutreenien puolestapuhuja, mutta tunnen myös erään, joka treenaa illalla juuri ennen nukkumaanmenoa!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kuvausten satoa

Reilu viikko sitten Savonlinnassa ollessani käytin tilaisuuden hyödyksi ja sovin kuvaukset samalle reissulle. Nyt jälkeenpäin kuvia katsellessa huomaa, miten hyvin neljän tunnin yöunet näkyvät kasvoilla. Meikissä on parantamisen varaa - valoa ja varjoa olisi saanut olla enemmän, jotta kasvot eivät näyttäisi noin elottomilta ja lapsenpyöreiltä (mitä ne eivät todellisuudessa ole). Ensi kerralla pitää myös muistaa hymyillä! Kuvaustilanteessa voi aivan hyvin hieman liioitella mm. hymyilemistä, sillä harvoin se näyttää liian överiltä.

Kokemuksena kuvaukset olivat todella kivat ja opettavaiset, näitä lisää! 

Kiitokset kuvista kuuluu Vesa Lýralle ja kuvauspaikasta Gym42:lle. Meikistä ja hiuksista vastasin minä itse.













Kyhäsin myös uuden bannerin, mitäs mieltä olette siitä ja kuvista yleensäkin? :)