maanantai 19. lokakuuta 2015

Tee sitä mitä rakastat

Heippa! Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella tänne bloginkin puolelle.

Viimeksi kerroin laittaneeni valmentajalle viestiä, että haluan pitää taukoa valmennuksesta. Sen hetkinen elämäntilanne ei antanut myöten säännöllisille salitreeneille ja ruokavalion noudattaminenkin oli yhtä pakkopullaa. Olin juuri aloittanut opiskelun ja saanut töitäkin opintojen ohelle. Parin viikon ajan mietiskelin mitä tekisin, sillä treenit on se mikä auttaa jaksamaan, enhän minä niitä halua vähentää! Näin ollen tein sen mitä sydän sanoi; lopetin koulun kesken ja nyt keskitynkin vain töihin ja treenaamiseen.



En missään nimessä kannusta ketään lopettamaan kouluaan vain sen takia, että opiskelu ei kiinnosta tai että se vie aikaa harrastuksilta. Olkaa pliis fiksumpia kuin minä ja opiskelkaa edes se yksi tutkinto loppuun asti. :D Enköhän minäkin sinne koulun penkille vielä joskus palaa, vielä ei vain ole sen aika.

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että olen palannut takaisin tavoitteellisen treenin pariin ja ruokavaliokin menee tismalleen ohjeiden mukaan. Tavoitteiden osalta tulevaisuus on vielä vähän avoinna, toivottavasti nekin selkenevät huomisessa kuntotsekissä.

En tiedä minkä valaistumisen koin pari-kolme viikkoa sitten, mutta sen jälkeen olen ollut todella onnellinen. Enää en mieti, milloin saan pitää seuraavan herkkupäivän, nykyään saan nautintoa ihan muista asioista. Esimerkiksi toissailtana pidimme miehen kanssa leffailtaa ja vieläpä niin, että kumpikaan ei näpytellyt puhelintaan ollenkaan koko elokuvan aikana! Oli ihana vain pötkötellä sohvalla toisen vieressä peiton alla. <3 Ruokapuoli on kyllä kokenut suuren muutoksen parempaan, kun jätin viime viikolla makeutusaineetkin pois. Huomaan, miten makuaistini on tavallaan palautunut ja ihan pelkät marjat rahkan kanssa maistuvat makealta, vaniljan tuoksuisesta huulirasvasta puhumattakaan! :D Toki jonkun verran makeutusaineita tulee vielä lisäproteiinien mukana, muttei lähellekään saman verran kuin ennen. Nykyisin tulee kahvikin juotua ilman lisämakeutusta, kummasti on kahvin juonti vähentynyt tämän myötä. :D

Ihanaa maanantaita ja viikon alkua teille kaikille! Elämä on juuri niin ihanaa, kuin te haluatte sen olevan. <3


tiistai 15. syyskuuta 2015

Kun fitnesskupla sanoi "poks"

Viime viikolla se tapahtui. Valvoin puolet yöstä miettien, miten saisin stressitasojani laskettua. Lopulta yöllä neljän aikaan laitoin viestin valmentajalle, että haluan pitää taukoa valmennuksesta. Loppu yön nukuin paremmin kuin pitkään aikaan.

Jo jonkin aikaa on tuntunut siltä, että valmennuksessa oleminen tuo minulle enemmän lisästressiä kuin mitä se antaa takaisin. Kuntokin on mennyt vain takapakkia, koska leikkauksen jälkeen en pystynyt pitämään kiinni ruokavaliosta. Liikuntakiellon jälkeen helpotimme arkea niin, että nostimme ruokamääriä, jolloin mielialakin parani ruoan lisääntymisen myötä. Nyt kun kuitenkin palasin opiskelemaan ja meillä on kotona menossa myös remontti, alkoi kalenteri täyttyä melkoisesti. Mikäli oisin jatkanut treenejä entiseen malliin, niin käytännössä päiväni olisivat menneet näin: aamulla lenkille, päiväksi kouluun, koulun jälkeen salille, salin jälkeen lapsia hoitamaan jotta mies pääsee remonttia tekemään ja illalla aikaisin nukkumaan jotta jaksaa seuraavana aamuna herätä taas mahdolliselle aamulenkille. Ehkä kyseisenkaltainen arki voi soveltua jollekin, mutta minulle se ei sovi. Tiedän että tuolla menolla olisin polttanut itseni loppuun ennemmin tai myöhemmin.



Miten sitten tästä eteenpäin? Sovimme valmentajan kanssa, että annan elämän rauhoittua kunnolla ennen valmennukseen palaamista, luultavasti ensi kesään saakka. Siihen mennessä olemme toivottavasti saaneet remontin valmiiksi ja minulla on myös merkonomin paperit kourassa. Sain myös tänään yllätyksekseni työtarjouksen toiselta paikkakunnalta, joten muutoksen tuulet puhaltavat monella saralla.

Seuraavan vuoden ajan tulen siis itsenäisesti vastaamaan sekä ruokavaliostani että treeniohjelmastani. Ruokavalion tulen pitämään nykyisenlaisena, eli kalorit tulevat olemaan kulutuksen tasolla ja kerran viikossa vapaamman syömisen päivä. Vapaasyöntipäivääkään ei ole tosin tarkoitus heittää aivan läskiksi, vaan esim. viime viikonloppuna herkuttelin proteiinijäätelöllä proteiinipatukan kera sekä lähes tulkoon makroihin sopivalla pitsalla.





Treenit tulevat muuttumaan kevyemmiksi. Salitreenit vähenevät viidestä kerrasta kahteen kertaan viikossa. Salin lisäksi tulen tekemään kuntopiirityypistä kotijumppaa kahdesti viikossa ja kaksi-kolme pidempää lenkkiä viikon aikana. Eli vaikka treenikertoja tulee lähes tulkoon saman verran kuin ennen, muuttavat treenit intensiteettiään. En näe tätä muutosta kuitenkaan yhtään pahana, tälläkin treenaamisella kroppa lähtee varmasti muokkautumaan pikku hiljaa oikeaan suuntaan. Eli nyt saa lihaksenkasvatus vielä jäädä ja keskitytään liikunnan iloon ja haetaan samalla pientä tiivistymistä olomuotoon. Kotitreenit ja lenkit onnistuvat kätevästi lasten kanssa, joten myös ajankäytöllisesti tämä uusi treeniohjelma on ihan huippu juttu.



Tällaista siis tänne. Minun oli tarkoitus lähteä Jyväskylän karsintoihin Sportlifen huoltajaksi, mutta pidän nyt vähän aikaa etäisyyttä näihin fitness-touhuihin. Kisojen kulkua tulee kyllä varmasti seurattua Instagramin välityksellä. :) Minutkin löytää Instagramista nimellä: marivepsalainen.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Hormonikierukka mielialanvaihteluiden syynä?

Varoitus! Teksti sisältää suoraa pohdintaa naistenvaivoista ja hormoniehkäisystä. 


Alkuviikko on mennyt aika ristiriitaisissa tunnelmissa. Kävin aiemmin kahdessa eri työhaastattelussa. Olin jo innoissani siitä mahdollisuudesta, että pääsisin tekemään oman alan töitä ja opiskelemaan tutkinnon siinä sivussa. Maanantaina sain kuitenkin ensimmäisen "hylkäysviestin" ja eilen toisen. Nyt osaan jo nähdä asian valoisan puolen, mullahan on oikeastaan asiat aika hyvin! Mikäli oisin päässyt kokopäivätöihin niin työt plus koulu olisi vienyt suuren osan mun päivästä. Aikuisopiskelijana mulle jää luultavasti himpun verran enemmän vapaa-aikaa eikä rahallisestikaan tule tekemään tiukkaa kun pääsen suorittamaan opintoni työmarkkinatuella normaalin opintotuen sijaan.

Se mikä mua kuitenkin mietityttää tässä kaikessa, on mun suhtautuminen näihin hylkäyksiin. Kun eilen iltapäivällä sain viestin toisesta työpaikasta, reagoin todella voimakkaasti. Olin juuri kaupassa ja aloin vain viskomaan tavaroita ostoskärryyn raivon vallassa, näytin varmaan ihan mielipuolelta. :D Kiukuttelu jatkui myös kotona ja valitettavasti siitä saivat osansa myös niin mies kuin lapsetkin. Kun koko päivän olin ollut känkkäränkkä niin mies tuli kysymään onkohan mulla kenties kuukautiset. Ja kyllä, seuraavalla vessakäynnillä totesin asian olevan näin. Kahden viikon tauon jälkeen mulla oli TAAS kuukautiset.




Toki hormonikierukasta johtuen vuoto on vähäisempää kuin normaalisti kuukautisten aikaan, mutta se miltä en kierukankaan aikana säästy on mielialanvaihtelut. Tähän kun yhdistetään nämä "kuukautiset" jopa viikon välein, niin siinä on yhden henkilön saippuaoopperaa kerrakseen. Mulle laitettiin hormonikierukka noin vuosi sitten ja tänä aikana mulla ei ole ollut yksiäkään normaaleja kuukautisia (mikä on tietenkin hyvä juttu), mutta tiputteluvuodoista olen saanut kärsiä yhden-kolmen viikon välein koko tämän ajan.





Nyt tulin siihen tulokseen että tämä saa riittää. Tänään varaan ajan kierukan poistoon ja koitan elämää kokonaan ilman hormonaalista ehkäisyä. Ajatus runsaista kuukautisista ei ole kovin kiehtova, mutta mieluummin ne kuin koko ajan heittelevät mielialat.


Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia ehkäisymuotoja teillä on ja oletteko huomanneet niiden vaikutuksen mielialaan? Jännityksellä odotan jääkö itsellä itkupotkuraivarit nyt historiaan vai tuleeko musta entistä kauheampi drama queen. :D

tiistai 11. elokuuta 2015

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Hellurei, viimeiset pari viikkoa olen ottanut todella rennosti. Tietenkin perimmäisenä syynä siihen on kaksi viikkoa sitten suoritettu leikkaus, mutta muutenkin olen nauttinut elämästä sen enempää stressaamatta.

Viime viikolla molemmat lapset aloittivat hoidossa, joten minulle jää päivät aikaa puuhailla omiani. Olin suunnitellut, että alkaisin käydä aamulenkeillä aina poikien hoitoon viemisen jälkeen, mutta pakko myöntää että tänäkin aamuna olin niin väsynyt että kävelin suorinta tietä kotiin aamupalan ääreen. Olen nauttinut ihan todella paljon, kun kerrankin kalenteri on tyhjää täynnä ja saan olla ihan itsekseni. Vielä on kuitenkin nelisen viikkoa lomaa jäljellä enkä halua viettää sitä pelkästään sohvan pohjalla makoillen, joten tänään kaivan itsestäni sisäisen remontti-reiskan ja alan hiomaan makuuhuoneen ikkunanpokia. En ole ehkä maininnut, mutta meillä on koko ajan remontti käynnissä, tällä hetkellä yläkerrassa. Tavoitteena on saada yläkerta valmiiksi minun lomani aikani.

Viime torstaina kävin Tampereella, jälkitarkastuksen lisäksi kävin moikkaamassa valmentajaa ja näyttämässä "kuntoani". Kroppahan on vielä aika lailla turvoksissa, mutta menee koko ajan parempaan päin. Sain luvan aloittaa kunnon hikilenkit, mutta katsoimme parhaaksi siirtää salitreenien aloitusta vielä parilla viikolla. Minulla ei itse asiassa ole tällä hetkellä mitään voimassa olevaa salijäsenyyttä, joten tämä salitauko tulikin ihan hyvään saumaan. Nyt kun ilmatkin sallivat, niin mikäs sen parempaa kuin lenkkeillä raikkaassa ulkoilmassa. Ajattelin tänään myös ottaa nilkkapainot mukaan, jotta saan lenkin rasittavuutta korkeammaksi.





Koska salitauosta tulee suunniteltua pidempi ja näin ollen kulutuskin on pienempää, ei odottamaani ruoan lisäystä vielä tapahtunut. Eipä siinä olisikaan mitään järkeä tässä tilanteessa, miksi lisätä ruokaa jos sille ei ole mitään perusteita. Teemme muutoksia ruokavalioon kunhan olen kunnolla päässyt kovien salitreenien pariin, eli parin kuukauden kuluttua. Kuulostaa muuten todella pitkältä ajalta, mutta sitähän se tulee jatkossakin olemaan, niin tehdään kuin valmentaja sanoo. Ei auta itkut ja niinkuin olen aiemminkin sanonut niin ruokavalioni on kyllä aiempiin ruokkiksiin verrattuna todella runsas ja valinnanvaraa aterioiden suhteen on.




Viikonloppuna lähdettiin koko perheen voimin Kuopioon juhlimaan kummipojan synttäreitä. Itsestäni ei taaskaan yllätysyllätys ole kuvia, mutta muutaman kuvan älysin tarjoiluista räpsiä! Synttäreiden jälkeen lähdettiin vielä kyläilemään toisaalle ja tultiin kotiin vasta illasta. En tietenkään ollut varautunut näin pitkään reissuun, joten mukanani oli vain QuestBareista kyhäämäni välipalakeksit. Siinä sitten vedin pienet raivarit miehelle että mitäs nyt. Kekkasin, että monissa kaupoissahan on nykyisin salaattibaareja, joista saa hyvin tehtyä omaan ruokavalioon sopivan salaatin. Harmikseni tällaista mahdollisuutta ei kaupasta löytynyt, joten nappasin korvikkeeksi pari patukkaa ja paprikan jotka sitten tyytyväisenä natustelin seuraavassa kyläpaikassa.









Ei muuten tehnyt edes tiukkaa olla juhlissa omilla eväillä, ainoastaan kakkua olisi tehnyt mieli maistaa. Sen huomaa miten entinen sokeririippuvainen meinaa välillä nostaa päätään, mutta silloin on vain parempi pysyä tiukkana. Nyt taidan lähteä remonttihommiin ja ennen lasten hakua vielä lenkille tuonne auringonpaisteeseen. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

maanantai 3. elokuuta 2015

Arvonnan voittaja

Viime viikolla järjestin arvonnan blogin ensimmäisten synttäreiden kunniaksi. Palkintona oli 20 euron lahjakortti haluamaansa nettikauppaan.

Arvonnassa onni suosi nimimerkkiä Satu K! Onnittelut voittajalle! Sinuun ollaan sähköpostitse yhteydessä lahjakortin toimittamisen merkeissä.



Loppuun haluaisin pistää vielä voittajan kommentin, joka antoi itselle ajattelun aihetta.

"Sen halusin sanoa, että se psyykkinen työ/muutos onkin monesti se isoin asia elämäntapamuutoksissa, niin tuntuu että ainakin itsellä on ollut vaikka toki muutosta tullut ulkoisestikkin. Parempi onkin edetä pienin askelin, uskon että sitä kautta saavuttaakin pysyvämpiä tuloksia. Toiveita, hmmm.. Oikeastaan se rehellisyys, niinkuin ollut tähänkin asti. Siis blogitekstejä kirjoittaessa. Vaikka lisää tekstiä juurikin psyykkisestä muutoksesta?
Mutta se arvonta, Sportlife nutritionin lahjakortti vois olla ihan jees. Yhteystiedot löytyy blogista.
Ihanaa kesänjatkoa ja tsemppiä tulevaan :-)"


Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen tuskastellut miksi tämä kroppa muokkautuu niin hitaasti. Ja etenkin nyt leikkauksen jälkeen kuntohan on mennyt vain takapakkia, kun kehossa on yhä monta kiloa ylimääräistä nestettä. Vaikka tajuan, etteivät kaikki tulleet kilot voi olla millään läskiä, niin vuosi sitten olisin varmasti tässä tilanteessa alkanut syömään kahta kauheammin. "Koska vaaka näyttää nyt tuollaisia lukemia, niin ihan sama alkaa syödä sitä mitä haluaa." Kotiin palattuani tartuin kuitenkin herkkujen sijasta paistinpannuun ja paistoin itselleni iltapalaksi munakkaan. Ja samalla linjalla on jatkettu. Luulin että tämä toipilasaika olisi itselle vaikeaa, kun ei pääse treenaamaan ja silti pitää syödä kurinalaisesti. (Missä ne mun lohtusuklaat on??) Mutta yllätyksekseni yiikko on mennyt ilman sen suurempia kriisejä, terveellinen ruokavalio tulee jo vanhasta tottumuksesta ja ajoittaiset herkuttelut eivät tätä venettä kaada. Aika jees fiilis!


Kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille ja erityiskiitos hyvistä postaustoiveista! :)



lauantai 1. elokuuta 2015

Leikkauskertomus: Silikonit Tallinnassa

Reilu kuukausi sitten kävin konsultaatiossa rintojen suurennusta varten Diamond Clinicilla Tampereella. Konsultaatiossa sain tutustua eri implanttimalleihin ja sain myös alustavan arvion tulevan implantin koosta. Minulle kerrottiin leikkaukseen valmistautumisesta, sen kulusta sekä leikkauksen jälkeisistä hoito-ohjeista ja sain ohjeet kirjallisena kotiin mukaan. Samalla kertaa varasimme myös leikkausajan neljän viikon päähän.

Nyt kun leikkauksesta on kulunut kolme päivää, ajattelin kirjoittaa pientä kertomusta leikkausreissustani Tallinnaan.


Keskiviikko 29.7.2015

5.30 Hyppään junaan määränpäänä Helsinki. Minut on ohjeistettu syömään viimeisen kerran kolme tuntia ennen laivan lähtöä, joten alkumatka kuluukin aamupalasta nauttien. Yhdeksän maissa saavun Helsinkiin ja alan suunnistaa kohti Katajanokan terminaalia. Minulla ei tosin ole mitään hajua terminaalin sijainnista, joten kävelen koko matkan puhelin kädessä navigaattorin avustuksella. :D 

10.30 Laiva lähtee kohti Tallinnaa. Menomatkalle minulla ei ole hyttiä, joten käyn aikani kuluksi kiertelemässä kaupoissa ja ostan itselleni suklaalevyn hätävaraevääksi sairaalaan. Loppuajan istuskelen laivan pääaulassa ja kulutan aikaani näpyttelemällä puhelinta. Yhden jälkeen laiva saapuu Tallinnaan ja terminaalissa ystävällinen naishenkilö ottaa minut ja toisen leikkaukseen tulijan vastaan ja ohjaa meidät taksiin.

14.00 Saavumme sairaalaan. Heti sairaalaan päästyämme vaihdamme huonekaverini kanssa  sairaalavaatteet päälle ja täytämme muutaman paperin leikkausta koskien. Myös kirurgi Jaan Troost käy tapaamassa meitä ja piirtää "leikkausviivat" rintakehään. 



16.00 Siirryn leikkaussaliin. Nousen leikkauspöydälle ja hoitajat alkavat heti valmistella minua leikkausta varten. Nukutuslääkäri laittaa tipan käteeni ja yhtäkkiä päässäni alkaa pyöriä ja silmissä näkyä tähtiä. Seuraavan kerran silmät avatessa olenkin jo heräämössä. Alkuun en älyä että leikkaus on jo ohi ja kokeilen rintojani. Hitsi vie nehän ovat isot! :D Hoitaja käy kysymässä vointiani ja tokkuraisena saan vastattua ainoastaan "nälkä". Jatkan torkkumista ja alan haaveilla laukussani odottavasta suklaalevystä.

18.00 Hoitaja tuo minulle juotavaa, kahdentoista tunnin jälkeen jano on jo kova! Minut viedään pyörätuolilla takaisin huoneeseeni ja saan lämpimän aterian. Ruoan jälkeen minua alkaa taas väsyttää ja nukun pari tuntia.



21.00 Herään ja minulla on taas nälkä. Kaivan suklaan laukustani ja syön siitä suurimman osan. Illalla saamme vielä kipupiikit, kipulääkettä ja nukahtamislääkkeet. Yö meneekin ilman sen suurempia kipuja, ainoastaan sängystä nouseminen tai makuulle meneminen tuottaa vaikeuksia.



Torstai 30.7.2015

7.30 Hoitaja herättää ja saamme aamupalan sekä kipulääkettä. Leikkauksen jälkeen laitetut siteet otetaan pois ja käyn suihkussa, jonka jälkeen hoitaja auttaa laittamaan erityiset leikkauspotilaille suunnitellut rintaliivit päälle. Kirurgi käy vielä tarkistuskäynnillä ja saamme huonekaverini kanssa luvan lähteä kotimatkalle. Ennen laivalle lähtöä käymme vielä ostoksilla sairaalan apteekissa, sillä haavanhoitotarvikkeet ovat paljon halvempia Virossa kuin Suomessa. Saamme kyydin terminaaliin ja alamme odotella laivaan pääsyä.

10.30 Paluumatkaa varten meille on varattu laivasta omat hytit. Viemme tavarat hytteihimme, jonka jälkeen suuntaamme Buffet-aamupalalle. Buffetissa villiinnyn täysin, suusta menee alas salaattia, raejuustoa, paistettuja perunoita, riisipiirakoita munavoilla, sämpylä, hedelmäsalaattia jogurtilla ja myslillä sekä kahvia ja marjapiirakkaa. Tuon jälkeen on maha täynnä ja energiaa vaikka muille jakaa! Ruokailun jälkeen jatkamme katsastamaan laivan myymälätarjonnan. Itse ostan tuliaiksi pari levyä suklaata sekä leluja. Paluumatka kestää vain kaksi tuntia ja aika kuluu niin nopeasti, ettemme ehdi viettää aikaa hyteissämme kuin viitisen minuuttia. On kuitenkin mukava, että olon ollessa huonompi olisi mahdollisuus mennä rauhassa lepäämään.



12.30 Laiva saapuu Helsinkiin ja hyppäämme ratikkaan. Ennen junan lähtöä kierrämme vielä parit kaupat ja käymme ostamassa matkaevästä. Kotimatka taittuu mukavasti Ekstra-luokassa, jossa on tilavampaa ja ilmaista luettavaa sekä kahvia tarjolla. Puoli seitsemän maissa juna on Pieksämäellä ja mies tulee hakemaan minua juna-asemalta. 


Leikkauksessa minulle laitettiin pyöreät Nagorin Impleo implantit kooltaan 300 ml. Alunperin oli suunniteltu, että implantti laitetaan lihaksen päälle, mutta heti minut nähtyään kirurgi totesi että hän ei suosittele sitä oman rintakudokseni vähyyden takia. Näin ollen proteesi asetettiin yläosastaan rintalihaksen alle, jolloin rinnat näyttävät paljon luonnollisemmilta vähäisemmilläkin rasvoilla. Tämän hetkiset liivini ovat kokoa 80C, mutta koko tulee varmasti tuosta vielä hieman pienenemään.

 

Yleisin kysymys mitä minulta kysytään leikkaukseen liittyen, on se paljonko tämä kaikki tuli maksamaan.

Rintojen suurennus               3600 €
Verikokeet                             50 €
Rintojen ultraääni                 150 €
Junamatkat Pmk-Hel-Pmk      50 €

Yhteensä                               3850 € 


Vinkkinä leikkaukseen meneville voisin sanoa, että ota mukaan niin vähän tavaroita kuin mahdollista! Laukkuun olisi kuitenkin hyvä mahduttaa a) jotain lukemista ja b) terveellistä naposteltavaa. 


Kaksi ensimmäistä päivää leikkauksen jälkeen rinnat (etenkin rintalihakset) olivat suhteellisen kipeät ja ovat tietysti edelleen. Pahinta on makuulle meno ja makuulta nouseminen, kotona olenkin viettänyt yöni sohvalla jotta ylös nouseminen on vaivattomampaa. Tänään en tarvinnut päivällä kipulääkettä enää ollenkaan, mutta yötä vasten aion sitä ottaa varmuuden vuoksi. Kipuja pahemmaksi leikkauksen jälkitilaksi onkin osoittautunut turvotus. Tänään päivällä vaa'alla käydessäni lukema oli kahdeksan kiloa enemmän kuin ennen leikkausta! Toki söin parin päivän ajan ruokavalion ohi, mutta itse leikkauskin on kerryttänyt nesteitä kroppaan runsaalla kädellä. Rinnat tuntuvat aivan kuin ne olisivat täynnä maitoa ja maha on kuin vuosi sitten synnytyksen jälkeen. Nyt ei auta muuta kuin juoda paljon vettä ja pitäytyä ruokavaliossa. Olen myös tehnyt kevyitä kävely"lenkkejä", ihan vain sen takia että saisin raitista ilmaa ja kroppakin lähtisi toimimaan parin päivän sängyssä makoilun jälkeen.



Minulla olisi ollut Miss Power Truck-kisat viikon päästä, mutta turvotuksen takia peruin osallistumiseni kyseisiin kisoihin. Ja varmasti muutenkin on hyvä antaa kehon levätä rauhassa pari viikkoa kun siihen kerrankin on mahdollisuus.

 Ensi viikolla minulla on aika jälkitarkastukseen ja tikkien solmujen poistoon. Samalla käyn treffaamassa myös valmentajaa. En odota kovin innoissani kommenttia tämän hetkisestä kunnostani, sillä tiedän että leikkauksesta huolimatta olisin voinut syödä terveellisemmin. (Ruokavaliosta lipsuminen kun ei jäänyt vain yhteen suklaalevyyn ja buffet-aamiaiseen). Toivotaan kuitenkin että pahimmat turvotukset ovat kerenneet torstaihin mennessä lähteä. Odotan myös innolla jatkosuunnitelmia, eli montako viikkoa pitää odottaa kunnes treenit tulevat ajankohtaisiksi ja nostetaanko sitten mahdollisesti myös ruoan määrää.

P.S. Vielä on aikaa osallistua blogin synttäriarvontaan TÄÄLLÄ. Palkintona 20 euron lahjakortti valitsemaasi nettikauppaan!
 

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Blogi 1 vuotta (+ARVONTA!)

"Tämä on päiväkirja matkasta kohti unelmieni vartaloa. Tänne tulen päivittämään dieettikuulumisia ja listaamaan viikon liikuntasuorituksia. Toivottavasti pääsen kertomaan myös edistymisistä kropparemontin saralla!"

Näillä sanoin aloitin ensimmäisen blogikirjoitukseni tasan vuosi sitten. Kulunut vuosi on ollut ehkä opettavaisin tähän astisen elämäni aikana. Paljon on opittu ja paljon on vielä opittavaa, niin itsestä kuin treenaamisenkin saralta. 

Vuosi sitten mutakakut vaihtuivat kanaan ja kasviksiin. Välillä on kuitenkin tullut myös niitä alamäkiä ja vanhat tavat ovat meinanneet ottaa vallan. Aina niistä huonoista päivistä on kuitenkin selvitty ja pienin askelin on edetty kohti sitä unelmien vartaloa.

Kropparemonttini ei ole todellakaan mennyt oppikirjojen mukaan, mutta tärkeintä on, että muutosta on tullut joka tapauksessa. Suurin muutos onkin varmasti tapahtunut pään sisällä! 



heinäkuu 2014 (71 kg) - heinäkuu 2015 (61 kg)


Synttäreiden kunniaksi haluaisinkin järjestää blogin historian ensimmäisen arvonnan! Palkintona on 20 euron lahjakortti valitsemaasi nettikauppaan.

Osallistumisohjeet:

1. Kerro missä nettikaupassa ja mihin tuotteeseen tuon lahjakortin käyttäisit. Jätä kommenttikenttään myös sähköpostiosoitteesi, jotta voiton osuessa kohdalle saan sinuun yhteyden. 
2. Mikäli haluat tuplata voittomahdollisuutesi, klikkaa itsesi blogin lukijaksi (mikäli et sitä jo ole) ja mainitse tästä kommenttikentässä. Kerro myös mikä on ollut kuluneen vuoden mielenkiintoisin postaus ja/tai mistä haluaisit minun jatkossa kirjoittavan.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 2.8.2015 klo 24 saakka. Suoritan arvonnan maanantaina 3.8.2015, jonka jälkeen julkistan voittajan blogissani.

Onnea arvontaan! :)

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Totuus tulevasta leikkauksestani

Olen blogissa jo maininnutkin "pienimuotoisesta leikkauksesta" joka minulla on edessä heinäkuun lopulla. Missään vaiheessa en ole kuitenkaan asiaa sen enempää avannut mikä toimenpide on kyseessä. Nyt kun leikkaukseen on enää alle viikko aikaa, ajattelin sen tehdä.

Olen menossa ottamaan silikonit.

Kyllä, ne "jokaisen bikini fitness-tytön vakiovarusteet"! Aina minua on kutkuttanut ajatus silikonien ottamisesta, mutta se on jäänyt vain ajatuksen tasolle ja hyvä niin. En halua edes ajatella, millaiset pallot minulla olisi tällä hetkellä, jos olisin käynyt ottamassa lisätäytettä kun painoin kaksikymmentä kiloa enemmän.. Mutta kun vuosi sitten päätin laittaa elämäntavat remonttiin, päätin samalla että jos rintani radikaalisti pienenevät niin projektin lopuksi otan silikonit itselleni palkintona muutoksesta. Toki kehonmuokkaus jatkuu edelleen, mutta päädyttiin valmentajan kanssa siihen tulokseen että jos joka tapauksessa leikkaus on tulossa niin miksei tehdä sitä jo ennen ensimmäisiä kisoja.

Kaikkein parhaimmassa tapauksessa en joudu olemaan poissa treeneistä kuin kaksi viikkoa, jonka jälkeen voin aloittaa kevyet aerobiset sekä salitreenit painopakkalaitteilla. Nyt siirsimmekin tarkoituksella kevennetyn viikon pitämistä ja tämä viimeinenkin viikko treenataan vielä kovaa, jotta tuo kahden viikon pakkolepo tulee aivan tarpeeseen. Ja toki vuodelevossa ei tarvitse leikkauksen jälkeenkään olla, vaan kevyttä kävelyä saa tehdä kunhan siitä ei tule hiki.




Siinäpä tän hetkistä tilannetta. Mulla on aina ollut todella suuri rintakehä, siinä missä toisilla on rintaliivien ympärys 65 niin mulla se on aina ollut 85. Tuohon kun vielä lisää A-kupin rinnat, niin voin kertoa että siitä on naisellisuus kaukana. Kävin tulevaa leikkausta varten rintojen ultraäänessä, jossa lääkäri ihmetteli kuinka sydämen sykekin erottui ultratessa. Yleensä kuulemma rinnoissa on sen verran rasvaa ettei tämä ole mahdollista, mutta ei vaan meikäläisellä. :D

Mulla on ollut sen verran kiireitä viime viikkoina, etten ole kerennyt leikkausta juuri jännittää. Olisi kuitenkin kiva kuulla kokemuksia kohtalotovereilta; miten teillä leikkaus on sujunut ja kuinka pitkään on mennyt että olette pystyneet elämään taas normaalia elämää?

Ja kaikille kauhistelijoille (äidille) tiedoksi, rinnoista tulee ihan pienet ja sievät eikä mitkään megapallot. Toki alkuun on turvotusta, mutta lopullinen kuppikoko tulee olemaan samaa luokkaa mitä se on joskus aiemminkin ollut.




keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Hyvästit aamutreeneille

Onko mitään sen parempaa, kuin startata aamu salitreenien parissa? Ei minusta! (Jos nyt pitkään nukkumista ei lasketa mukaan.)

Tähän asti arkeni on muodostunut siitä, että olen herännyt aamuisin seitsemän maissa, syönyt aamupalaa yhdessä lasten kanssa ja tämän jälkeen lähtenyt salille. Treenien ajan ukki on hoitanut lapsia ja itse olen palannut kotiin lounasaikaan mennessä.



Kuva: Vesa Lýra

Nyt meidän arkeen on kuitenkin tulossa muutos, kun syyskuussa palaan takaisin koulunpenkille. Eniten minua ei suinkaan huolestuta miten lapset pärjäävät hoidossa, vaan se, että miten minun aamutreenieni nyt käy. :D Pohdinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että koska kaikki paikalliset kuntosalit aukeavat vasta kuudelta ja sekä lasten hoito että kouluni alkaa jo kahdeksalta, saavat aamutreenit jäädä. Jatkossa tulenkin käymään salilla iltapäivisin heti koulusta päästyäni.

Hieman jännittää miten mahdun treenaamaan pahimpaan ruuhka-aikaan, varsinkin kun olen vaihtamassa vakkarisaliani pienemmälle "äijäsalille". Vaatii myös kovaa tsemppaamista itseltä lähteä salille juuri silloin, kuin vireystasot ovat alimmillaan (itselläni se on juuri iltapäivisin). Mutta eiköhän tähän uuteenkiin rytmiin vielä totu ja onneksi tuohon vireystason nostamiseen auttaa latausjuoma. Sportlifen Kerosenea olen käyttänyt jo nyt aina silloin tällöin, kun tuntuu että kotisohva kutsuisi enemmän kuin kuntosalilla hikoilu. Jos et ole ennen kokeillut latausjuomaa niin suosittelen lämpimästi, itselläni ainakin tepsii takuuvarmasti!



Olisi mielenkiintoista kuulla, mihin aikaan te lukijat oikein käytte treenaamassa? :) Itse olen ehdoton aamutreenien puolestapuhuja, mutta tunnen myös erään, joka treenaa illalla juuri ennen nukkumaanmenoa!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kuvausten satoa

Reilu viikko sitten Savonlinnassa ollessani käytin tilaisuuden hyödyksi ja sovin kuvaukset samalle reissulle. Nyt jälkeenpäin kuvia katsellessa huomaa, miten hyvin neljän tunnin yöunet näkyvät kasvoilla. Meikissä on parantamisen varaa - valoa ja varjoa olisi saanut olla enemmän, jotta kasvot eivät näyttäisi noin elottomilta ja lapsenpyöreiltä (mitä ne eivät todellisuudessa ole). Ensi kerralla pitää myös muistaa hymyillä! Kuvaustilanteessa voi aivan hyvin hieman liioitella mm. hymyilemistä, sillä harvoin se näyttää liian överiltä.

Kokemuksena kuvaukset olivat todella kivat ja opettavaiset, näitä lisää! 

Kiitokset kuvista kuuluu Vesa Lýralle ja kuvauspaikasta Gym42:lle. Meikistä ja hiuksista vastasin minä itse.













Kyhäsin myös uuden bannerin, mitäs mieltä olette siitä ja kuvista yleensäkin? :) 



tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kisatavoite lyöty lukkoon

Noniin, nyt se on virallista. Eilen tavattiin valmentajan kanssa ja päädyttiin siihen lopputulokseen, että kisoja aikaistetaan vuodella syksylle 2016.

Vaikka aloite kisa-ajankohdan siirtämisestä tulikin itseltäni, ymmärsi valmentaja motiivini ja tsemppasi, että vuodessa kroppaa saa muokattua todella paljon, kun vain noudattaa ohjeita. Tämän ensimmäisen jakson aikana lipsuin ruokavaliosta (myönnetään), mutta treeneihin sitouduin täysillä ja muutosta olikin sitä kautta havaittavissa. Uusi treeniohjelma on siis selvästi alkanut toimia! Luotan myös siihen, että mikäli kevääseen mennessä kehitystä ei ole tullut tarpeeksi, valmentajani sanoo sen suoraan ja silloin järkevintä on siirtää kisoja seuraavaan vuoteen.




Miksi sitten haluan lähteä kilpailemaan vuotta aiemmin, vaikka tiedän, että vastassa on paljon paremmassa kunnossa olevia kilpailijoita? Tai kuten ystäväni asian ilmaisi "keskeneräisenä"? 

Itse näen asian niin, että syksyn 2016 kisat eivät tulee jäämään viimeisiksi kisoikseni, vaan ne ovat minulle vasta se ensimmäinen etappi. Toki olisimme voineet pitäytyä tavoitteessa kisata vasta kahden vuoden päästä, jolloin kehityskaudestakin olisi tullut paljon pidempi. En kuitenkaan usko, että silloin minulla olisi ollut motivaatiota tiukan ruokavalion ja treeniohjelman noudattamiseen, kun kisat olisivat olleet niin kaukana tulevaisuudessa. Nyt kisat kolkuttelevat jo vuoden päässä, joten on pakko pysyä motivoituneena tai asiaa kisalavoille ei ole. Toinen syy on se, että olen ihminen, joka innostuu todella helposti erinäisistä asioista. Esimerkkinä mainittakoon, että olen opiskellut viittä eri tutkintoa, joista yhtäkään en ole saanut käytyä loppuun. Tämä on kuitenkin sellainen asia, jossa haluan onnistua. Haluan näyttää itselleni, että minusta on viemään kisaprojekti loppuun saakka. Jos ja kun siihen pystyn, niin sitten pystyn mihin vain! :)


Tuleva vuosi tullaan etenemään niin, että kaloreita aletaan nostamaan pikku hiljaa. Näin tulevalle kisadieetille päästään lähtemään mahdollisimman suurilla kaloreilla, joka taas helpottaa dieetin loppuun viemistä. Jännityksellä odotan miten kroppa alkaa suhtautua kasvaviin ruokamääriin. Mielen sopukoissa on käynyt kuva Bulkki-Marista, joka on saanut painoa kymmenen kiloa lisää.. Mulle on myös tulossa elokuussa parin viikon treenitauko leikkauksen takia, joka omalta osaltaan tuo lisäjännitystä tähän kaikkeen. Onneksi mulla on osaava valmentaja, joka osaa ottaa huomioon kaiken tarvittavan. :)


sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Fitness Cover Girl osakilpailu ja ekat "oikeat" kuvaukset

Ne jotka seuraa mua Instagramissa (@marivepsalainen) tietääkin jo, että osallistuin viikonloppuna Fitness Cover Girl osakilpailuun Savonlinnassa. Valitettavasti jatkopaikka jäi saamatta, mutta kokemuksena reissu oli aivan mieletön! Onnea vielä jatkoon päässeille, unohtui onnitella siinä kaikessa tohinassa. :)




Kuvat: Johanna Loiri

Kilpailu käytiin yökerhossa, tarkemmin ottaen Club Colossa ja se sisälsi neljä eri kierrosta. Tuomareiden haastattelun (joka käytiin suljettujen ovien takana), treenivaatekierroksen, bikinikierroksen ja bilemekkokierroksen. Kilpailun lopuksi julistettiin yleisön suosikki huutoäänestyksen perusteella ja kolme tuomareiden valitsemaa jatkoon menijää. Olimme huonekaverini kanssa hotellilla vasta yöllä kolmen aikaan, joten kilpailupäivä oli todella pitkä ja yllättävän rankka. 


Mekko: HerSecret.fi

Kilpailussa käyttämäni mekon sain yhteistyön kautta HerSecret.fi verkkokaupasta. Kiitos paljon HerSecret!


Lauantaiaamuna heräsin kahdeksan maissa vain neljän tunnin unien jälkeen. Yritin kyllä jatkaa unia, mutta jännitys vei voiton. Olin nimittäin sopinut sporttihenkiset kuvaukset lauantaille erään kuvaajan kanssa. Olin perjantaista asti pitänyt ruokavalion suolattomana ja juonut vettäkin minimimäärän, joten lauantaiaamusta maha näytti aika littanalta.


Kuvaukset kestivät pari tuntia. Ensin otimme toiminnallisempia kuvia Gym42:n CrossFit-salilla, jonka jälkeen siirryimme ryhmäliikunta-salin puolelle kuvaamaan alusvaatekuvia. Vielä en ole saanut kaikkia kuvia, mutta alla muutama maistiainen. Vaikka omaan kuntooni en olekaan vielä tyytyväinen, niin kuvaajalla oli tosi kivoja ideoita, miten kroppani saataisiin näyttämään mahdollisimman hyvältä kuvissa. 



Kuvat: Vesa Lýra

Kuvausten jälkeen lähdin ajamaan kotiin. Kotiin päästyäni olin aivan sippi ja nukuin päiväunet. Sunnuntaiaamukin meni vielä horroksessa ja jouduin nukkumaan päiväunet toistamiseen. Ei ole tuo iltaelämä minua varten, kun rytmitkin menee ihan sekaisin.. Itseasiassa sen verran sekaisin, että tältä viikolta jäi yksi salitreeni välistä. Ei hyvä, mutta jos kroppa ja mieli on väsynyt niin minkäs sille voi.

Huomenna on edessä toinen tapaaminen valmentajani kanssa. Omassa päässäni olen jo suunnitellut tulevaa, mutta annan valmentajan päättää miten tästä lähdetään etenemään. Itse olen siis päätynyt siihen tulokseen, että haluaisin aikaistaa kisatavoitetta. Mutta jos siinä ei ole järkeä, niin sitten pysytään entisessä suunnitelmassa kavuta kisalavalla kahden vuoden kuluttua. Infoan huomenna mihin päätökseen tulimme. :)

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!



perjantai 12. kesäkuuta 2015

Questholic

Hei, olen Mari ja olen Questholisti. Jaa että mikä??



Mennäänpäs hieman ajassa taaksepäin. Nuorempanahan sairastin bulimiaa, joka oksentelun loputtua muuttui pelkäksi ahmimiseksi. Yhä minulla on viha-rakkkaus-suhde ruokaan ja syöminen saattaa lähteä helposti lapasesta. Kuten nyt tässä parin viikon aikana kun olen vetänyt proteiinipatukoita enemmän kuin laki sallii. Kaikkihan sai alkunsa siitä, kun huomasin Quest Barien olevan alennuksessa eräässä nettikaupassa. Ajattelin, että siinähän säästäisi pitkän pennin kun ostaisi patukoita välipalaksi isomman satsin kerralla. VIRHE!!! Yksi patukka onkin helposti kaksi ja kohta huomaat että olet syönyt jo puolet päivän kaloreista..



Mulla on selkeästikin paljon asioita selvitettävänä oman pään kanssa ja aion ottaa asian puheeksi myös ensi kerralla valmentajan kanssa tavatessa. Onneksi kisasuunnitelmat ei ole vielä lähitulevaisuudessa, koska jos nyt pitäisi lähteä rankalle dieetille, niin katastrofin ainekset olisivat aikalailla kasassa. Dieetin saattaisin vielä kituuttaa läpi, mutta pahoin pelkään että viimeistään sen jälkeen homma menisi sananmukaisesti läskiksi.

Enää mua tässä stressaakin se,että menin viime kuussa sopimaan sekä kuvaukset että edustustehtäviä parin viikon päähän ja tarkoitus olisi esiintyä mm. bikineissä. En nyt sano että olisin lihonut, mutta ei tämä kunto ole kyllä edistynytkään patukoiden mussutuksen seurauksena. Katsellaan mitä seuraavat pari viikkoa tuo tullessaan. Onneksi sentään treenit olen tehnyt ohjelman mukaisesti ja kohta olisikin viikon jalkajumpan vuoro.

Sellaisilla hieman ankeammilla kuulumisilla tähän viikonloppuun. Kunhan saan oman pään kuntoon, niin mua kiinnostaisi lähteä opiskelemaan ravintovalmentajaksi. Uskoisin, että mulla olisi todella paljon annettavaa samojen asioiden kanssa kamppaileville. Voi kun itsekin olisin älynnyt hakea ammattilaisen apua ajoissa, niin kaikkea ei olisi tarvinnut oppia kantapään kautta.

Muita Questholisteja tai ravintovalmentaja-koulutuksen käyneitä?

P.S. Selvennettäköön vielä, etten toki kaikkia ylimmässä kuvassa olevia patukoita ole syönyt. Muutaman laatikon möin suoraan pois ja kaapissa on vielä aikamoinen kasa patukoita jäljellä. Luultavasti myyn loput pois pilkkahinnalla kavereille, jotta pääsen niistäkin eroon. Tällä hetkellä on sellainen tunne, ettei enää koskaan patukoita minulle, mutta kun illan tullen alkaa taas pinna kiristymään kotihommien, lasten nukutuksen ja muun sellaisen takia, niin mieli voi helposti muuttua.. 

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Hei hei mitä kuuluu?

Mulla on kiirettä pitänyt kotiaskareiden, salien ja muiden menojen merkeissä. Tämän kesän saan nauttia vielä lasten kanssa kotona "lomaillen", mutta syksyllä alkaa uudenlainen arki meidän perheessä. Elokuussa lapset menevät hoitoon ja itse lähden takaisin koulunpenkille parin vuoden kotona olon jälkeen. Suunnitelmia on kuitenkin myös kesän varalle, mm. nämä varikkotytön hommat missä viime viikonloppuna olin Forrilla Motoparkissa. 






Jos varikkotytön hommat kiinnostaa, niin lisätietoa löytyy Grid Girlsien sivuilta Facebookista. :)


Treenit kulkee tosi hyvin, välillä on vain motivaation puutetta ollut ruokavalion noudattamisessa. Saatoin siis alkuviikosta sortua Ben&Jerry'siin ja karkkeihin.. noh, laitoin asian tiimoilta heti viestiä Matille ja tunnustin repsahdukseni. Jatkossa vaan pysyttävä tiukkana, jos meinaa joskus sinne kisalavoillekin mennä. Toki mun ruokavalio ei siis ole mikään kitudieetti tällä hetkellä, mutta ei se mitään herkkujakaan kestä joka viikko. Onneksi QuestBarit on keksitty! Kuukauden päästä meillä on eka tapaaminen valmennuksen aloittamisen jälkeen ja katsotaan onko tää kroppa lähtenyt muokkautumaan halutunlaisesti. 





Minkäslaisia kesäsuunnitelmia muilla on? :)